Hidas sade jatkuu ulkona. Eilinen lehti käski vähentämään vauhtia ja nauttimaan enemmän. Haluaisin kiireettömiä aamuja, hämäränsietoa ja hyssyttelyä, taikinaisia käsiä ja hengittämisen helppoutta.
Mikä siis mättää? Arki menee taas liian valmiilla suunnitelmilla, aikatauluilla ja väärään aikaan sijoittuvien joutohetkien ehdoilla. Miehen työ vie puoleksi viikkoa (ylikin) toiselle puolelle maata. Kohtaamme kotona maanantaina ja tiistaina, hyvinä viikkoina keskiviikkoinakin. Ei siinä ehdi juuri muuta, kuin päivittää pyykinpesutilanteen ja jotain muuta akuuttia.
Onneksi tätä ei jatku iäisyyksiä! Kesällä kaikki on jo toisin.
