Voi himmeitä päiviä

Täällä ollaan, kotihiirinä jo monettako päivää. Alkuun tykkäsin, nyt en jaksaisi. Isommat lapset vuoronperään vähäkipeitä, nyt uusimpina rokotusreaktiot, kuumeilua ja kipeitä käsiä. Alan väsähtää. Olin suunnitellut tänään vapaapäivän; muutaman joululahjahankinnan nautiskellen vauvaseurasta, kahvilakeikan ja illalle perhevierailun. Muutetaan suunnitelmia, annetaan videoterapiaa potijoille. Harmitus kuitenkin. Liikaa ei ole kodin ulkopuolella elämää, himatuikkuilu on täyttänyt päiviä jo pitkään.

Tehdään tänään siis muita. Askarrellaan synttärikutsut 5-vuotiaalle merirosvolle, viedään ne päiväkotiin. Paistetaan joulutorttuja. Ollaan vaan. Parannellaan. Ehtii myöhemminkin. Ja vauvaseuraa riittää.

Juuri sellainen

Hurmaava. Ihmeellinen. Raivostuttava. Suloinen. Seitsenvuotias. Viisivuotias. Kaksitoistavuotias. Viisikuinen. Ja kolmekasi.

Kuka tässä kasvattaa, ja ketä?

Onneksi se neljävitonen tasapainottaa aina ehtiessään.