Olen hukannut (taas) tämän blogin salasanan. Välillä muistan, välillä en. Outoa.
Pojista vanhimmat ovat yskineen kuin – keuhkotautiset. Heidän huoneensa katonmaalaus on edistynyt arviolta neljäsosaan. Vanhin lapsi teiniangstaa ja kadottelee puhelintaan, vihaa vanhempiaan ja kostaa pienemmille kertomalla ettei joulupukki ole totta.
Mies kokoustaa ja näyttelee. Kukaan ei rakenna, vaikka pitäisi jo. Ikkunoita ei ole pesty, ja kaapinovetkin ovat nuhrussa. Mikä tämä tilanne oikein on?
Koetan palautua tiukasti takaisin olevaiseen, mutta vaikeaa se on. Vähän hukassa.
